Uhanalainen usko

Millainen vaikutus on sillä, että yksilö tai yhteisö uskoo – tai lakkaa uskomasta?

Törmäsin suurelta lavalta julistettuun väitteeseen, jonka mukaan uskonnot ja muut vastaavat rakenteet katoavat, kun kyllin moni jättää ne taakseen. En kiistä, etteikö näin olisi jossain joskus voinut käydäkin. Katoaahan jokikin olemattomiin, jos vesi lakkaa virtaamasta sitä pitkin.

.

.

Toisaalta pysähdyin pohtimaan asiaa erinäisten määritelmien kautta. Mitä uskonto oikeastaan tarkoittaa?

Henkilöstä ja tilanteesta riippuen uskonto voi oman keittiöteologiani mukaan ilmetä karrikoidusti kolmella tavalla: uskotteluna, uskona tai suhteena.

Uskottelu on sitä, että perusteiden puuttumisesta huolimatta suhtautuu vilpilliseen väittämään totena ja pätevänä. Uskotellessa ihminen siis esittää – joko tietoisesti tai tiedostamattaan – pitävänsä perusteetonta asiaa aidosti olemassa olevana. Tästä huolimatta ja kontekstista riippuen kyseessä voi olla myös yleisesti hyväksytty tarina:

"Korvatunturilla asuva parrakas ja sopivasti pyylevä pukki lentää kerran vuodessa porovaljakollaan jakamaan lahjoja kaikille kilteille lapsille." 

Vaikka feikkipukkeihin törmäisi toistuvasti, uskottelun kohteena olevaan asiaan tai hahmoon ei löydy aitoa tarttumapintaa. Tyhjän kanssa on mahdotonta vuorovaikuttaa.

.

.

Uskottelun ja uskon välinen ero liittyy perusteisiin. Usko on sitä, että perusteiden olemassaolon vuoksi suhtautuu – joko vilpilliseen tai vilpittömään – väittämään aidosti totena ja pätevänä. Toisin sanoen usko edellyttää yksilön tai yhteisön hyväksymää syytä pitää asiaa oikeana. Tätä alleviivaa uskon synonyyminä toimiva luottamus.

"Uskon Luojan olemassaoloon sillä perusteella, mitä Raamattu ja luonto yksimielisesti asiasta vakuuttavat." 

Toisin kuin aikaisemman uskottelua havainnollistavan pukkitarun, tämän uskoa mallintavan esimerkkitoteamuksen allekirjoitan itsekin. Pidän sekä Raamatun ilmoitusta että esimerkiksi dna:n käsittämättömän monimutkaista suunnitelmallisuutta luotettavina perusteina uskolleni Jumalaan kaiken elämän Luojana.

.

.

Toisaalta tiedän ihmisten uskovan luottavaisesti moninaisiin väittämiin ja rakenteisiin, joita itse en pidä uskomisen arvoisina. Vastaavasti sitä, mitä minä uskon, sinä et välttämättä usko. Näin ollen uskon kohdalla onkin kyse yksilön tai yhteisön itse suorittamasta perusteiden pätevyyden arvioinnista. Ja kyllä, perusteiden pätevyyden arviointi on suhteellista sekä altista lukemattomille ulkoisille vaikutteille.

Niinpä alussa lainaamani lause uskontojen uhanalaisuudesta vaikuttaakin varsin varteenotettavalta, mikäli uskonto jää pelkäksi uskotteluksi tai subjektiiviseksi uskoksi.

Oman määritelmäni mukaan uskonto ja sitä ilmentävä usko voivat kuitenkin sisältää myös suhteen. Suhde toteutuu, kun todelliset osapuolet ovat perusteltavasti vilpittömässä vuorovaikutuksessa keskenään. Suhde ei ole siis suhteellinen tulkinta, vaan elävä yhteys, joka vaikuttaa molempiin osapuoliin.

"Olen valinnut astua sisään Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemallaan ja ylösnousemuksellaan avaamasta ovesta, joka johtaa minut läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa."

.

.

Suhteeni Jeesukseen ei rajoitu Jumalan olemassaolon uskomiseen. Sen sijaan elän aktiiviisessa vuorovaikutuksessa edelleen elävän Herrani ja Vapahtajani kanssa: Jaan ajatukseni Hänen kanssaan rukouksessa. Kuuntelen Hänen henkilökohtaisesti tilanteeseeni kolahtavia vastauksiaan hiljentymällä lukemaan Raamattua. Hän elää minun kanssani ja minussa.

Totean siis, että suhde on paljon enemmän kuin usko – ja äärettömän paljon enemmän kuin uskottelu. Siltä varalta, että pidät taulukoista ja verrannoista, tiivistän vielä väittämäni visuaaliseen asuun:

Koska suhteeni Jeesukseen on – vilpittömän uskon ja luotettavien perusteiden lisäksi – henkilökohtaisen vuorovaikutteista, se ei riipu yhteiskunnan virtauksista tai ympärilläni elävien ihmisten subjektiivisista näkemyksistä.

Samaa pätee myös tasavaltamme ja koko jälkikristillisen maailman jokaiseen kristittyyn. Edes enemmistön mielipiteet eivät uhkaa elävää suhdetta uskomme perustajaan ja sen täydelliseksi tekijään.

Uskotko sinä Jeesukseen?

Onhan suhteesi Häneen elävä ja läheinen?

.

.

.

.

Toinen poski

.

Raamatusta löytyy yksi jos toinenkin nykynormeihin verrattuna poikkeava ohje. Pohdin erästä niistä kuluneella viikolla ja totesin taas vaihteeksi kirjoittamisen olevan tehokas tapa jäsennellä omiakin ajatuksia.

Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

Jeesus

Itseoikeutettu ihmiselämän ohjekirjan tuottaja käskee siis olemaan kostamatta tai edes vastustamatta kohdalle osuvia loukkauksia. Kaiken lisäksi toisaalla samaisessa asiayhteydessä Hän kehottaa vieläpä toimimaan niiden parhaaksi, jotka minua vihaavat, kiroavat ja parjaavat.

Inhimillisesti ajateltuna kyseinen – vihamiesten rakastamiseksi otsikoitu – käskykokonaisuus tuntuu vähintäänkin hämmentävältä ja epäreilulta. Miksi välittäisin niistäkin, jotka eivät välitä minusta? Minkä vuoksi minusta ei voisi heijastua sama kovuus, jota saan itsekin osakseni?

.

.

Raamatun itse tarjoaa vastauksen suorana jatkumona alkuperäiselle käskylle:

  • Omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tekevät hyvää vain hyötyessään siitä.
  • Taivaallinen Isä antaa valonsa ja lämpönsä loistaa sekä hyville että pahoille.
  • Taivaallisen Isän lapsilla on täysi syy seurata Hänen esimerkkiään.

Ennen kuin ehdit ihmetellä täyden syyn sisältöä, täsmennän sen olevan lyhyesti ja ytimekkäästi armo. Minä en ansaitse Jumalan silmissä hyväksyttyä asemaani, sillä se – vanhurskautenakin tunnettu ja maailman tavoiteltavin om(in)aisuus – ei perustu olemattomiin onnistumisiini, vaan vajavaiseen uskooni, jonka kohde on ainoa Täydellinen.

.

Asematietoisuus on arvokas avain

Kaikki osakseni koituva hyvä on lahjaa, josta saan nauttia ja kiittää, mutta jota minulla ei ole rahkeita vaatia. Vastaavasti kenkieni koko ei myöskään riitä kullekin loukkaajalle kuuluvan tuomion määrittelemiseen. Jumala toimii kyllä aikanaan oikeudenmukaisen tuomarin tavoin, mutta omat valtuuteni eivät kata kostamista.

Vastapainona totean kuitenkin, että posken kääntämiseen ohjaava käsky ei sisällä neuvoa etsiytyä tilanteeseen, jossa ensimmäinenkään loukkaus tapahtuu. Päinvastoin Raamattu kehottaa yhtäältä pysymään erossa pahasta ja toisaalta elämään jo alunperinkin sovussa kaikkien kanssa.

Yhtä kaikki, toisen posken kääntämisessä on käsittääkseni kyse sekä terveestä nöyryydestä että itsetunnosta: käännän poskeni, koska päätän jättää yrittämättä kiivetä taivaallisen Tuomarin rinnalle – ja samalla päätän myös jättää laskeutumatta loukkaajan esimerkiksi kelpaamattomalle tasolle.

Ymmärrän erinomaisesti, että tämänkään ohjeen noudattaminen ei onnistu omin voimin. Siksi tuonkin asiaan vielä viimeisen ja mielestäni ratkaisevimman näkökulman, joka piirtyi mieleeni pysähtyessäni pohtimaan, mitä tilanteessa todella tapahtuisi.

.

Apu on aina käden ulottuvilla

Kuvitellaan vielä tämän kerran, että oikeaan poskeeni kohdistuisi isku. Luonnollinen reaktioni olisi kääntää kasvoni ja sitä myötä katseeni kohti loukkaajaa. Tällöin loukkaajani saisi todennäköisesti osakseen vähintäänkin vihaisen tuijotukseni. Aivan yhtä todennäköisesti aistisin itse lisää vihaa hänen suunnaltaan.

Niinpä posken kääntämällä käännän myös huomioni pois loukkaajasta – ja kykenen keskittymään siihen, mitä näen oikealla puolellani. Käytännössä siirrän siis huomioni Häneen, joka pysyy aina lähelläni.

Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani,
minä en horju.

Kuningas Daavid

Jumalani ei hylkää minua ikinä, eikä Hän myöskään jätä antamatta minulle apuaan, vaikkakaan Hän ei aina toimisi omien ajatusteni mukaan. Joka tapauksessa voin suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen turvallisin mielin ja luottaa siihen, että Hän toimii turvanani myös fyysisesti.

Pysyessäni lähellä Herraani voin muodossa tai toisessa kohtaamani vihan sijaan heijastaa ympärilleni hyvyyttä, jota itse olen saanut osakseni Häneltä.

Sama pätee myös sinuun, kun valitset luottaa Jeesukseen.

.

.

.

.

Uusi elämä

Syyssateet toivat tullessaan tuulahduksen tulevasta. Puin pohdintani runomuotoon.

.

.

Syksy
on aikaa jolloin
roolit vaihtuvat vaivihkaan

Iltojen miltei iäti kestänyt kirkkaus
siirtyy sivuun
lipuu pois
ja tilalle saapuvat synkät yöt
jo iltapäivällä

Itse katselen lasin takaa
lintujen lentoa
lehtien lähtöä
keltaista kuolemaa, josta kuoriutuu keväällä uusi elämä.

.

.

Ajatus kevään tuomasta uudesta elämästä ei tunnu todelliselta syksyn synkkyydessä. Silti tiedämme kyllä lakastumisen olevan vain väliaikaista: kesä seuraa talvea yhtä varmasti kuin päivä yötä.

Vanhan elämän kuolema voidaan siis todeta luonnolliseksi askeleeksi kohti uutta elämää. Suosikkilähteeni mukaan sama pätee yliluonnollisesti myös ihmisiin: Jeesuksen vuoksi meidän on mahdollista kuolla pois synnin vallasta. Häntä seuraten saamme myös siirtyä elämään uutta elämää yhteydessä Jumalaan, ja lopulta koko luomakunnan Isä antaa jokaiselle uskossa säilyneelle kuihtumattoman eli ikuisen elämän luonansa taivaassa.

Uusi elämä tulee siis esiin ensin hengellisesti ja viimein myös fyysisesti hieman kuten kevät syksyn ja talven jälkeen – vaikka nyt vielä ei siltä näyttäisikään.

.

.

.

Rakkaus on ikuinen

.

Rakkauden juhlat sijoittuvat usein kesään. Ajoitukseen lienee monia käytännöllisiäkin syitä. Puolitosissani arvelen silti valon, lämmön, levon ja luonnon kukoistuksen toimivan katalysaattoreina rakkauden kasvulle.

Valo välittää voimaa ja edistää myös havaitsemista. Lämpö tuo turvaa suojakerroksista kuoriutumiseen. Lepo ennallistaa ehtyneitä voimavaroja. Luonnon kukoistus vakuuttaa kauneuden ja hyvyyden todellisuudesta.

.

.

Vietin itsekin kultani kanssa iloisia vuosipäiviä kuluneen kesän aikana.

Toisaalta olen törmännyt sekä tilastoihin että käytännön tilanteisiin, joissa rakkauden ilmoitetaan loppuneen liitosta juuri lomien tienoilla. Miksi? Onko se oikeasti väistämätöntä?

Uskon, että rakkaus ei ole pelkästään rakkautta, vaan ennen kaikkea Rakkaus isolla ärrällä – siis elävä persoona, jonka yhteydessä myös rakkaus pienellä ärrällä on mahdollista. Raamattu toteaa nimittäin muun muassa näin:

Entä rakkaus ihmissuhteissa? Uskon, että rakkaus on ehtymätön myös avioparin välillä silloin, kun sitä ravitaan Rakkauden persoonan määrittelemillä periaatteilla. Jatkan listauslinjalla muutaman esimerkin verran:

Edellä mainitut ohjeet pätevät olosuhteista riippumatta – siis lähtökohtaisesti silloinkin, kun avioliiton toinen tai kumpikaan osapuoli ei olisi muilta osin sitoutunut niiden lähteeseen eli Raamattuun ja sen ilmoittamaan Jumalaan.

Toisaalta tiedän, että elävä suhde Jumalaan tarjoaa ylivoimaisen tuen asiaan kuin asiaan – ja avioliittoon sekä sen haasteisiinkin: Jeesus täyttää kaikkein syvimmät tarpeeni, joten en odota ihanimmaltakaan ihmiseltä kohtuuttomia. Jumalalta vastaanottamastani rakkaudesta riittää jaettavaksi, vaikka inhimilliset varastoni ehtyisivät. Hän ei ikinä jätä, vaan kykenee luvan saadessaan vieläpä korjaamaan sekä rikkinäiset sydämet että suhteetkin.

.

.

Alkuperäisiin kesäisiin ajatuksiini palaten: Jeesus on se todellinen Valo, jonka loisteessa näen kaiken muunkin totuudenmukaisesti. Hänen lähellään tarkenen omana itsenäni ilman inhimillisiä suojakerroksia, aidon haavoittuvaisena ja kuitenkin turvassa.

Keskittäessäni huomioni Jeesukseen voin levätä kokonaisvaltaisesti, sillä asemani ei perustu jaksamiseeni, vaan Hänen lempeyteensä. Jumala on kaiken kauniin ja hyvän Luoja, joten otan kaiken saamani vastaan lahjana Häneltä ja kohdistan ihailuni ennen kaikkea Häneen.

Niinpä juurikin Jumalani vaikutuspiirissä voin rakastaa ehyesti, elävästi ja ehdoitta. Koska Rakkaus on ikuinen, myös rakkaus on ikuista.

.

.

Voi, Pride!

.

Yleiseksi esitelty mielipide lienee oman näkemykseni vastainen. Silläkin uhalla, että mädät tomaatit lentelevät, ilmaisen kuitenkin kantani. Miksikö? Ensinnäkin siksi, että Raamatun ilmoitus ei muutu gallupien eikä edes mediamyllytyksen perusteella. Toiseksi sen vuoksi, että Raamattu ei ole pulla, josta voisi poimia vain rusinat. Kolmanneksi, koska tahdon tuoda tähänkin asiaan todellisen armonäkökulman.

Jumala ei luonut ensimmäistä ihmistä homoseksuaaliksi. Päinvastoin, Aadam oli varsin innoissaan Eevasta – ja Jumalan mukaan kaikki luotu oli hyvää eli lähtökohtaisesti oikein toimivaa seksuaalisen identiteetinkin osalta.

Homoseksuaaliset pyrkimykset mainitaan kuitenkin jo Raamatun ensimmäisessä kirjassa osasyynä rangaistukseen, jonka Jumala antoi Sodoman asukkaille heidän syntiensä vuoksi. Sodomalaisten suunnittelema joukkoraiskaus toimi viimeisenä naulana heidän Jumalan määräämän kohtalonsa karuun arkkuun. Mikäli heidän tilaansa tahdotaan tutkia myös taustojen osalta, päädytään mielestäni hälyttävään huomioon: toisaalla Raamatussa kyseisten sodomalaisten todetaan kokeneen yltäkylläisyyttä, huolettomuutta, välinpitämättömyyttä sekä ylpeyttä. Kuulostaako tutulta nykytilanteeseen peilattuna?

.

.

Joka tapauksessa Raamatun alkuosan välittämien tietojen perusteella voidaan johdonmukaisesti päätellä, että homous tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena aivan niin kuin kaikki muutkin synnin ilmenemismuodot. Jotta asia ei jäisi epäselväksi, homoseksuaalinen toiminta myös kielletään rautalangasta vääntäen niin ikään Raamatun alkupuolella.

”Mies ei saa maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää.”

3. Moos. 18:22

Mikäli homosuhteissa ongelmallista olisi ainoastaan alistaminen tai muu epätasa-arvo, täytyisi kaiketi hyväksyä myös muun muassa sisarusten – tai vanhempien ja lasten – väliset ”tasa-arvoiset” seksisuhteet. Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien ihmisten välistä sitoutuvaa, ei-seksuaalista ystävyyttä, vaan kiellettyä on nimenomaan kaikki muu kuin miehen ja tämän vaimon välinen seksuaalinen toiminta, josta Raamattu käyttää kuvaavaa ilmaisua ”niin kuin naisen kanssa maataan”. Kyseistä ilmaisua ei ole perusteltua tulkita alistavana, sillä samaisen Raamatun mukaan avioliitossa sekä miehen että naisen tulee huolehtia toistensa seksuaalisista tarpeista yhtälaisesti. Sen sijaan miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella kaikki seksi on tuomittavaa. Siten suhteeseen sitoutuminen ei poista kielletyn seksuaalisuuden vääryyttä, kuten ei taikinaan lisätty sokerikaan tee kakkakikkarekakusta syötävää…

.

.

Edellä lainatussa Raamatun lakikirjassa todetaankin järjestelmällisesti, että – samoin kuin lukemattomiin muihin Jumalan vääriksi määrittelemiin tekoihin syyllistyneet – myös homoseksuaalisuuden harjoittajat syyllistyvät kuolemanvakavaan syntiin.

”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.”

3. Moos. 20:13

Se, että nyky-yhteiskuntamme ei suosi tappamalla rankaisemista, ei vähennä tämänkään moraalilain painoarvoa. Kyse ei nimittäin ole siitä, mitä ihmiset suosivat. Raamatun mukaan kaiken synnin seuraus on kuolema, ellei tee parannusta ja ota vastaan Jeesuksen tarjoamaa sovitusta. Siksi Raamatun synniksi toteamat asiat onkin syytä ottaa vakavasti, mikäli ylipäänsä tahtoo Raamatun Jumalaan turvautua.

.

Uuden testamentin kanta homouteen

Jatkona edellä lainatulle Vanhalle testamentille myös Uusi testamentti on täysin samalla linjalla homoseksuaalisten tekojen hyväksymättömyydestä. Jumalan Raamatussa ilmaisema moraalilaki – sen homouteen liittyvä osa mukaan lukien – ei ole sidoksissa aikakausiiin, kulttuureihin tai muihin vastaaviin muuttuviin tekijöihin, vaikka niin kuuluukin väitettävän. Seuraavat jaekatkelmat eivät myöskään jätää tilaa homouteen viittaavien termien määrittelystä kiistelemiselle, sillä asia ilmaistaan varsin yksiselitteisesti: Myös Uuden testamentin mukaan homoseksi on syntiä.

”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”

1. Kor. 6:9–10

”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.”

Room. 1:25-27

Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta, että kyseiset tekstikatkelmat eivät ole Jeesuksen sanoja, vaan Paavalin käsialaa. Toteamus ei kuitenkaan vähennä tekstien painoarvoa, sillä Raamatun sanoma muodostaa yhtenäisen ilmoituksen. Niinpä se, että Jeesus itse ei erikseen nimennyt homoseksiä tai kaikkia muita mahdollisia yksittäisiä syntejä, ei muuta lopputulosta. Jeesus ei puhunut myöskään esimerkiksi kannibalismista, mutta siitä ei voine päätellä, että Jeesus hyväksyisi ihmissyönnin.

Jeesus itse puhuu johdonmukaisesti avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona. Hän ei muutenkaan tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Jeesuksen opetus ei siis ollut ristiriidassa Vanhan testamentin kanssa, vaan muutti ainoastaan moraalilain noudattamisen tarkoituksen. Uudessa testamentissa lakia ei enää noudateta, jotta tultaisiin Jumalalle kelpaaviksi, vaan koska Jeesuksen vuoksi jo valmiiksi kelvataan Jumalalle. Siksi olemme myös vapaita elämään seuraten Jumalan antamia ohjeita, jotka ovat edelleen päteviä meidän parhaaksemme.

.

.

.

Mahdollisuus muutokseen

Kokonaiskuvan käsittämisen vuoksi on oleellista huomata, että Ensimmäisen korinttilaiskirjeen katkelmassa mainitaan homoseksuaalisen toiminnan ohella useita muita aivan yhtä vääriä asioita, jotka vastaavasti estävät ihmistä pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Toisaalta juuri samoin Raamatun mukaan Jumalan anteeksianto on tarjolla yhtälailla niin homoseksuaalille kuin epäjumalanpalvojalle, ahneelle ja niin edelleen. Kaiken lisäksi – sekä vieläpä samaisessa alkuperäisessä asiayhteydessä – Jumala lupaa myös antaa voimaa lajistaan riippumattoman synnin voittamiseen jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.

”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”

1. Kor. 6:11

”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”

2. Kor. 5:17

.

.

Yhteenvetona totean, että riippumatta siitä, mitä muuta asiasta huhutaan, Raamattu on varsin selväsanainen: Jumala ei luonut ihmisiä alkujaan homoiksi, ja homoseksuaalisuuden toteuttaminen on selkeä synti – josta Jeesus pystyy puhdistamaan jokaisen niin tahtovan.

.

Epäreilut lähtökohdat?

Yhtä kaikki, tiedostan, että ihmisellä voi olla syntymästään saakka suurempi taipumus homoseksuaalisuuteen – samalla tavalla, kuin jotkut ihmiset ovat syntyneet taipuisiksi väkivaltaan tai muihin synteihin. Esimerkiksi testosteronin, estrogeenin ja muiden hormonien yksilölliset määrät vaikuttavat seksuaalisuuteen.

Kyse ei silti ole siitä, millaiseksi Jumala on alunperin suunnitellut ja luonut, vaan siitä, millaiseksi synti on vääristänyt perimämme. On siis totta, että synnit – samoin kuin monet sairaudet – kulkevat osittain geeneissä. Tästä huolimatta niiden puhkeaminen ja paheneminen riippuvat myös omista valinnoista sekä ympäristöstä.

Omien havaintojeni perusteella homouteen altistavia ympäristön vaikutuksia voivat olla:

  • vanhempien epätasapainoiset sukupuoliroolit: esimerkiksi hallitseva äiti ja passiivinen isä
  • vajaaksi jäänyt tuki oman yksilöllisen naiseksi/mieheksi kasvun aikana
  • pettymykset ihmissuhteissa: ”kaikki miehet/naiset on sikoja…”
  • vaikeudet tunteiden käsittelyssä ja ilmaisussa
  • tunteellinen riippuvuus samaa sukupuolta olevista henkilöistä
  • vallitseva yhteiskunnallinen tila, jossa seksuaalisuutta ja sen sovellettavuutta korostetaan.

Näin ollen sekä perimä, kasvatus että ympäristö vaikuttavat kukin omalta osaltaan. Silti taipumus johonkin tiettyyn syntiin ei oikeuta sitä, että ihminen valitsee synnin antamalla periksi syntisille haluilleen. Ei liene oikein, että syystä tai toisesta vihaan ja väkivaltaan keskimääräistä alttiimpi ihminen toimii taipumuksensa mukaan. Sama pätee homoseksuaalisuuteen.

.

Samalta viivalta

Raamatun mukaan ihmiset päätyvät siis harjoittamaan homoseksuaalisuutta lähtökohtaisesti koko ihmiskuntaa turmelevan synnin tähden ja viime kädessä omien valintojensa vuoksi. Tämä tulee esiin lukiessa edellä viittaamaani Roomalaiskirjeen katkelmaa entistä laajemmassa kontekstissa.

Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.

He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

Room. 1:21–28

Samoin kuin kaikessa muussakin synnissä, homoseksuaalisuuden harjoittamisessakin on pohjimmiltaan kyse Jumalan ja Raamatun auktoriteettiaseman unohtamisesta, sekulaarin propagandan nielemisestä sekä ihmisjärjen nostamisesta Jumalan asemaan. Noihin kaikkiin kolmeen meillä jokaisella onkin ihmisenä yhtälainen taipumus.

.

.

Niinpä, vaikka homous toimintana onkin väärin, homoseksuaaleiksi kokevien ihmisten paheksuminen vie tilanteen ojasta allikkoon. Meidän tehtävämme ei ole tuomita ihmisiä ihmisinä. Edes Jeesus ei suhtautunut syntisiin armottomasti, vaan haastoi sen sijaan kivittämisestä haaveilleet arvioimaan omaa tilaansa. Syntiin kiinni jääneelle mutta armoa kaipaavalle Hänen kommentinsa kuului ja kuuluu: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”

.

Toimintasuunnitelma

Aktiivinen homoseksuaalinen toiminta on asia, joka Jeesuksen seuraajaan tulee tunnustaa ja josta tarvitsee tehdä parannus, ellei tahdo jatkaa synnissä elämistä. Homoseksuaalisten ajatusten osalta pätee sama kuin muidenkin väärien seksuaalisten ajatusten: himoiten katsominen on yhtä väärin kuin himon mukaan toimiminen.

Toisaalta on elintärkeää muistaa, että kiusaus itsessään ei ole synti. Jeesuskin koki kiusauksia täydellisyydestään huolimatta. Ratkaisevaa on se, ettei anna periksi kiusaukselle – ja sitä myötä omalle lihalleen sekä viholliselle. Raamatusta löytyy tehokas malli kiusausten voittamiseen:

  • Vastaa viholliselle Raamatulla, kuten Jeesus teki. Edellä läpikäydyt ja monet muut jakeet tuovat totuuden nykyvalheisiin. Totuus voi tuntua kovalta, mutta se myös vapauttaa. Jos tahtoo pyrkiä elämään Jumalaa silmissä oikein, on parasta uskoa Raamattua enemmän kuin mitään muuta. Kun usko on veturina, tunteet ja halut seuraavat sitä eikä päinvastoin.
  • Pakene paikalta, kuten Joosef teki. Jos siis jokin tilanne (esimerkiksi kaveriporukka, leffat tai somesisältö) aiheuttaa kiusauksia tekojen tai ajatusten tasolla, on viisasta poistua paikalta ja tehdä jotain muuta rakentavaa.
  • Tee tietoisesti hyviä valintoja. Synnistä kieltäytyminen ja oikein toiminen saavat aikaan hyvän kierteen. Toisaalta syyllisyyteen jääminen altistaa uusille haasteille.
  • Elä lähellä Jeesusta ja uudistu päivittäin. Pahalle ei jää paljoa tilaa, kun täyttää mielen, arjen sekä koko elämän hyvällä: Raamatulla, seurakuntayhteydellä, rukouksella ja muulla kestävää hyvinvointia rakentavalla.
  • Rukoile varjelusta ja apua. Jumala ymmärtää vaikeuksiamme ja tahtoo antaa yliluonnollisen apunsa. Tässä ajassa meistä kenestäkään ei tule inhimillisesti määriteltynä täydellistä, sillä synnin vaikutukset ulottuvat Taivaan rajalle saakka. Synnissä eläminen ja syntiin lankeaminen ovat kuitenkin perustavanlaatuisesti toisistaan eroavia tilanteita. Ratkaisevaa on pyrkimys: synnissä elävä pitää syntiään hyväksyttävänä ja pyrkii puolustamaan sitä, kun taas lankeamuksensa tunnustava pyytää Jumalaa puhdistamaan ja muokkaamaan itsestään enemmän Hänen kaltaisensa. Valitse siis olla riippuvainen Jumalan avusta.
  • Luota Jumalan uskollisuuteen. Jumala ei vaadi keneltäkään kohtuuttomia, vaan Hän mahdollistaa kiusausten kestämisen. Voit ilmentää luottamustasi Jumalaan esimerkiksi lukemalla Hänen Sanaansa ja pyytämällä itse Jumalaa ohjaamaan ymmärrystäsi. Näin myös uskosi vahvistuu.
  • Älä anna periksi, vaikka lankeaisit. Ole rohkea, koska armo on suuri ja riittävä. Jeesuksen luokse voi ja kannattaa palata yhä uudelleen.

.

.

Miten voin tulla uskoon?

Uskoontulo on omalta osaltani valinta, jossa annan Jumalalle luvan toimia elämässäni. Mikäli se olisi vain minusta kiinni, en olisi koskaan täysin valmis tulemaan uskoon. Ihmisenä en koskaan ymmärrä kaikkea asiaan liittyvää.

Jumala vetää minua puoleensa monin eri tavoin. Jumala puhuu esimerkiksi sen kautta, mitä luen ja kuulen Raamatusta. Hän käyttää myös toisia ihmisiä tehdessään tuttavuutta kanssani. Lisäksi voin kokea Jumalan puhetta esimerkiksi suoraan ajatuksissani tai unissani sekä Hänen ihmeellisesti suunnittelemansa luonnon kautta. Voin myös itse kutsua Jumalaa osoittamaan itsensä ja vahvistamaan uskoani.

.

.

Oleellisinta ei kuitenkaan ole se, mitä minä koen tai teen, vaan se, mitä Raamatun mukaan Jumala on jo tehnyt valmiiksi: Jeesuksen kuolema ja kuolleista herääminen rakensi sillan Jumalan ja ihmisen välille. Minun osakseni jää ottaa askel sillalle ja kulkea sitä pitkin eteenpäin. Jumalan osalta asia on selvä. Hän tahtoo elää yhteydessä jokaikiseen ihmiseen. Jeesuksen rakentama silta yltää kaikkien mahdollisten esteiden ylitse.

Toisaalta ilman Jeesusta en itse pysty mitenkään löytämään yhteyttä Jumalaan. Alkujaan Jumala loi ihmisen yhteyteensä – Edenissä ensimmäiset ihmiset näkivät ja kuulivat Jumalan läsnäolon konkreettisesti ja saivat Häneltä kaiken tarvitsemansa – mutta yhteys rikkoutui sen seurauksena, että Aadam ja Eeva eivät noudattaneet Jumalan antamia elämän käyttöohjeita. Yhteydessä Jumalaan ihmisillä oli elämä, ja vastaavasti väistämättä rikkoutunutta yhteyttä seuraa ennen pitkää kuolema.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on tehnyt, sanonut tai ajatellut jossain vaiheessa elämäänsä asioita, jotka rikkovat Jumalan tahtoa. Nämä väärät asiat, joita myös synniksi kutsutaan, ovat esteenä minun ja Jumalan välillä. Hyvät valinnat eivät hyvitä pahoja; niin kuin ei oikeudessakaan jätetä rikollista tuomitsematta, vaikka hän olisi tehnyt paljon hyvääkin. Jumalan näkökulmasta ei myöskään ole olemassa pieniä ja isoja syntejä, vaan synnin ydin on aina sama: uskon puute ja oman tahdon valitseminen yli Jumalan tahdon.

.

.

Hyvä uutinen on, että Jumala tietää ja huomioi luomansa ihmisen rajallisuuden. Siksi Hän itse järjesti uuden mahdollisuuden lähettämällä Jeesuksen elämään ihmisenä ja silti yhtä aikaa myös yhä Jumalana. Näin Jumala oli jälleen konkreettisesti näkyvässä muodossa maan päällä ja pystyi palauttamaan synnin rikkoman yhteyden. Jeesus kuoli täydellisenä uhrina kaikkien puolesta. Hän otti vastaan rangaistuksen, joka muutoin kuuluu jokaiselle ihmiselle. Koska Jeesuksessa itsessään ei ollut syntiä, Hän palasi takaisin elämään – ja palautti myös minulle oikeuden elää yhteydessä Jumalaan eli olla Hänen lapsensa.

Uskoontulossa on kyse yksinkertaisesti siitä, että valitsen ottaa vastaan Jumalan järjestämän sovinnon ja annan Jeesukselle korkeimman aseman elämässäni. Se on oma päätökseni, jonka voin ilmaista Jumalalle vapaasti rukoillen itse tai yhdessä toisten kanssa. Uskoontulossa minun ja Jumalan välille avautuu yhteys eli läheinen suhde. Sen myötä saan vähitellen tutustua Jumalaan entistä paremmin sekä jakaa koko elämäni Hänen kanssaan.

.

.

Jumala antaa voimaa uskossa elämiseen sekä tahtoo siunata, varjella ja johdattaa minua. Hänen Henkensä voimalla saan kasvaa pala palalta Jeesuksen kaltaiseksi. Uskoontulo ja uskossaolo ei kuitenkaan tee itsestäni eikä olosuhteistani inhimillisesti ajateltuna täydellisiä. Ratkaisevaa on, että pysyn päätöksessäni eli suhteessani Jeesukseen. Jeesus ei jätä minua koskaan, ja kun valitsen päivittäin seurata Häntä, pääsen lopulta Hänen luokseen Taivaaseen.

.

.