Toinen poski

.

Raamatusta löytyy yksi jos toinenkin nykynormeihin verrattuna poikkeava ohje. Pohdin erästä niistä kuluneella viikolla ja totesin taas vaihteeksi kirjoittamisen olevan tehokas tapa jäsennellä omiakin ajatuksia.

Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

Jeesus

Itseoikeutettu ihmiselämän ohjekirjan tuottaja käskee siis olemaan kostamatta tai edes vastustamatta kohdalle osuvia loukkauksia. Kaiken lisäksi toisaalla samaisessa asiayhteydessä Hän kehottaa vieläpä toimimaan niiden parhaaksi, jotka minua vihaavat, kiroavat ja parjaavat.

Inhimillisesti ajateltuna kyseinen – vihamiesten rakastamiseksi otsikoitu – käskykokonaisuus tuntuu vähintäänkin hämmentävältä ja epäreilulta. Miksi välittäisin niistäkin, jotka eivät välitä minusta? Minkä vuoksi minusta ei voisi heijastua sama kovuus, jota saan itsekin osakseni?

.

.

Raamatun itse tarjoaa vastauksen suorana jatkumona alkuperäiselle käskylle:

  • Omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tekevät hyvää vain hyötyessään siitä.
  • Taivaallinen Isä antaa valonsa ja lämpönsä loistaa sekä hyville että pahoille.
  • Taivaallisen Isän lapsilla on täysi syy seurata Hänen esimerkkiään.

Ennen kuin ehdit ihmetellä täyden syyn sisältöä, täsmennän sen olevan lyhyesti ja ytimekkäästi armo. Minä en ansaitse Jumalan silmissä hyväksyttyä asemaani, sillä se – vanhurskautenakin tunnettu ja maailman tavoiteltavin om(in)aisuus – ei perustu olemattomiin onnistumisiini, vaan vajavaiseen uskooni, jonka kohde on ainoa Täydellinen.

.

Asematietoisuus on arvokas avain

Kaikki osakseni koituva hyvä on lahjaa, josta saan nauttia ja kiittää, mutta jota minulla ei ole rahkeita vaatia. Vastaavasti kenkieni koko ei myöskään riitä kullekin loukkaajalle kuuluvan tuomion määrittelemiseen. Jumala toimii kyllä aikanaan oikeudenmukaisen tuomarin tavoin, mutta omat valtuuteni eivät kata kostamista.

Vastapainona totean kuitenkin, että posken kääntämiseen ohjaava käsky ei sisällä neuvoa etsiytyä tilanteeseen, jossa ensimmäinenkään loukkaus tapahtuu. Päinvastoin Raamattu kehottaa yhtäältä pysymään erossa pahasta ja toisaalta elämään jo alunperinkin sovussa kaikkien kanssa.

Yhtä kaikki, toisen posken kääntämisessä on käsittääkseni kyse sekä terveestä nöyryydestä että itsetunnosta: käännän poskeni, koska päätän jättää yrittämättä kiivetä taivaallisen Tuomarin rinnalle – ja samalla päätän myös jättää laskeutumatta loukkaajan esimerkiksi kelpaamattomalle tasolle.

Ymmärrän erinomaisesti, että tämänkään ohjeen noudattaminen ei onnistu omin voimin. Siksi tuonkin asiaan vielä viimeisen ja mielestäni ratkaisevimman näkökulman, joka piirtyi mieleeni pysähtyessäni pohtimaan, mitä tilanteessa todella tapahtuisi.

.

Apu on aina käden ulottuvilla

Kuvitellaan vielä tämän kerran, että oikeaan poskeeni kohdistuisi isku. Luonnollinen reaktioni olisi kääntää kasvoni ja sitä myötä katseeni kohti loukkaajaa. Tällöin loukkaajani saisi todennäköisesti osakseen vähintäänkin vihaisen tuijotukseni. Aivan yhtä todennäköisesti aistisin itse lisää vihaa hänen suunnaltaan.

Niinpä posken kääntämällä käännän myös huomioni pois loukkaajasta – ja kykenen keskittymään siihen, mitä näen oikealla puolellani. Käytännössä siirrän siis huomioni Häneen, joka pysyy aina lähelläni.

Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani,
minä en horju.

Kuningas Daavid

Jumalani ei hylkää minua ikinä, eikä Hän myöskään jätä antamatta minulle apuaan, vaikkakaan Hän ei aina toimisi omien ajatusteni mukaan. Joka tapauksessa voin suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen turvallisin mielin ja luottaa siihen, että Hän toimii turvanani myös fyysisesti.

Pysyessäni lähellä Herraani voin muodossa tai toisessa kohtaamani vihan sijaan heijastaa ympärilleni hyvyyttä, jota itse olen saanut osakseni Häneltä.

Sama pätee myös sinuun, kun valitset luottaa Jeesukseen.

.

.

.

.

Karu kuolema

Kohtasin hiljattain henkilön lohduttomassa tilanteessa. En voinut sanoa hänelle paljoa, vaikka näinkin kysymysmerkit hänen silmissään. Ajatukseni jäivät omikseni. Siksi puran ne nyt näin kirjoittaen.

.

Miksi ihmiset kuolevat?

Lyhyesti ja yksioikoisesti siksi, että synnin seuraus on kuolema. Ensimmäisten ihmisten Eedenissä kuulemat kehotukset paljastavat kaiken.

Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.

Jumala

Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.

Jumalan Vihollinen

Paratiisissa käytetyt puheenvuorot ovat ilmeisen ristiriitaisia sisällöltään. Jälkimmäinen niistä onkin yksi maailman historian ensimmäisiä puolitotuuksia – eli täysvalhe.

Vihollinen on valehtelija sekä varas, joka on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Siksi hänen toimintansa tähtää aina Jumalan vääristelemiseen sekä Hänen kuvansa perikatoon. Käytännössä kuolemaan johtava tapahtumaketju käynnistyi juuri silloin, kun ensimmäiset ihmiset valitsivat tarttua vihollisen valheelliseen tarjoukseen sekä sivuuttaa Luojansa antaman ainoan kiellon.

Yhtäältä Aadamin väärästä valinnasta eli synnistä johtuen kuolema koittaakin kaikille ihmisille – joskin toisaalta Jeesuksen ansiosta elämä on tarjolla jokaiselle ja vieläpä yltäkylläisenä.

.

.

Miksi toiset kuolevat inhimillisesti ajateltuna epäreilusti?

Raamattu tunnistaa elämän näennäisen epäoikeudenmukaisuuden: maanpäällisen elämän pituus tai lyhyys ei tunnu aina reilulta.

Oikea ongelma on mielestäni kuitenkin se, että uskomme edelleen vihollisen valheen: ”Ei, ette te kuole.” Sen vuoksi ajattelemme aavistuksen kärjistetysti, että lähtökohtaisesti kaikkien kuuluu saada elää sata vuotta terveenä.

Todellisuudessa Jumalan näkökulmasta kenen tahansa syntisen – siis kenen tahansa ihmisen: nuoren tai vanhan – elämä on aina armoa.

Jumala on myös päättänyt jokaisen ihmisen elämän määräajan ja rajan. Sitä, miksi ja millä perusteella, ei selitetä. Kaikesta huolimatta Jeesus ei pitänyt kärsimysten tai onnettomuuksien vuoksi kuolleita suurempina syntisinä kuin niitä, jotka vielä elävät.

.

Miksi Jumala käski israelilaisten tappaa toisia kansoja?

Vanhassa testamentissa – eli ennen kuin Jeesus tuli maailmaan – sovitus saatiin uhraamalla virheettömiä eläimiä. Tuolloin oli voimassa yhä pätevä jumalallinen laki: aina, jos ei ole sovitusta, synnistä seuraa rangaistus ennemmin tai myöhemmin ja tavalla tai toisella.

Raamatun mukaan eräässä historian vaiheessa Israelin kansa sai tehtäväkseen toteuttaa rangaistuksen pitkään jatkuneista synneistä, joihin olivat syyllistyneet tietyt kansat, kuten anakilaiset ja amorilaiset, esimerkiksi uhraamalla lapsiaan epäjumalille.

Näin ollen siis israelilaiset eivät saaneet valloittaa kenen tahansa alueita ja tappaa ketä tahansa, vaan ainoastaan Jumalan tuomitsemat kansat, jotka olivat eläneet kauan katumatta katastrofaalisia syntejään.

.

Miksi vihollinen on olemassa?

Jokainen ihminen saa päättää itse, miten suhtautuu syntiin ja Jumalaan. Vihollisen on siten oltava olemassa, jotta ihmiselle jää mahdollisuus tehdä todellinen valinta.

Vanhassa testamentissa Jumala jätti Israelin ympärille epäjumalia palvovia kansoja, jotta tulisi esiin, ketä israelilaiset itse tahtovat palvoa Jumalanaan. Toinen yhtä oleellinen syy vihollisen olemassaoloon oli tuolloin se, että israelilaisten uudetkin sukupolvet oppisivat vastustamaan vihollista eli taistelemaan – tai lähinnäkin kunnioittamaan Jumalaa, joka soti heidän puolestaan.

Logiikka on siis aivan vastaava kuin – tätä alkuperäistä versiota jäljittelevissä – sankaritarinoissa:

  • Pahis uhkaa avutonta ihmistä.
  • Hyvis saapuu paikalle pelastajana.
  • Pelastettu ihailee hyvistä entistäkin enemmän.

Juuri näin vihollisen olemassaolo ja lopullinen tappio tuovat kunniaa Jumalalle.

.

.

Tahtooko Jumala, että ihmiset kuolevat?

Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumalan tahto on, että kukaan ei kuolisi, vaan kaikki pelastuisivat. Räikeimmillään tämä ilmenee siten, että jopa Israelin – Jumalan käskystä – valloittamista kansoista pelastuivat ne, jotka kääntyivät Jumalan puoleen.

Uskon, että Raamatun lupaukset pätevät edelleen. Niinpä aivan jokaiselle onkin yhä tarjolla Jumalan armolahjana iankaikkinen elämä Jeesuksessa.

.

.