.
Rakkauden juhlat sijoittuvat usein kesään. Ajoitukseen lienee monia käytännöllisiäkin syitä. Puolitosissani arvelen silti valon, lämmön, levon ja luonnon kukoistuksen toimivan katalysaattoreina rakkauden kasvulle.
Valo välittää voimaa ja edistää myös havaitsemista. Lämpö tuo turvaa suojakerroksista kuoriutumiseen. Lepo ennallistaa ehtyneitä voimavaroja. Luonnon kukoistus vakuuttaa kauneuden ja hyvyyden todellisuudesta.
.
.
Vietin itsekin kultani kanssa iloisia vuosipäiviä kuluneen kesän aikana.
Toisaalta olen törmännyt sekä tilastoihin että käytännön tilanteisiin, joissa rakkauden ilmoitetaan loppuneen liitosta juuri lomien tienoilla. Miksi? Onko se oikeasti väistämätöntä?
Uskon, että rakkaus ei ole pelkästään rakkautta, vaan ennen kaikkea Rakkaus isolla ärrällä – siis elävä persoona, jonka yhteydessä myös rakkaus pienellä ärrällä on mahdollista. Raamattu toteaa nimittäin muun muassa näin:
Entä rakkaus ihmissuhteissa? Uskon, että rakkaus on ehtymätön myös avioparin välillä silloin, kun sitä ravitaan Rakkauden persoonan määrittelemillä periaatteilla. Jatkan listauslinjalla muutaman esimerkin verran:
- Avioliitto on itsessään arvostettava ja ainutlaatuinen liitto.
- Kummankin vanhemmat sekä kaikki muutkin ihmiset kuuluvat tärkeysjärjestyksessä puolison alapuolelle ajankäytössä, apua tarjotessa ja hakiessa sekä aina muulloinkin.
- Vaimo kaipaa ensisijaisesti rakkautta ja mies kunnioitusta, joten tavoiteltavinta ei ole avioliiton sisäinen tasapuolisuus, vaan molempien tarpeiden huomioiminen yksilöllisesti.
- Anteeksiantaminen sujuu luontevasti, mikäli myöntää moittimisen aiheet ja samalla tiedostaa myös oman asemansa armoriippuvaisena.
- Kun kumpikaan ei pidä puolison vaihtamista vaihtoehtona, sekä motiivit että edellytykset hyvinvoivan liiton ylläpitämiseen ovat kohdillaan.
Edellä mainitut ohjeet pätevät olosuhteista riippumatta – siis lähtökohtaisesti silloinkin, kun avioliiton toinen tai kumpikaan osapuoli ei olisi muilta osin sitoutunut niiden lähteeseen eli Raamattuun ja sen ilmoittamaan Jumalaan.
Toisaalta tiedän, että elävä suhde Jumalaan tarjoaa ylivoimaisen tuen asiaan kuin asiaan – ja avioliittoon sekä sen haasteisiinkin: Jeesus täyttää kaikkein syvimmät tarpeeni, joten en odota ihanimmaltakaan ihmiseltä kohtuuttomia. Jumalalta vastaanottamastani rakkaudesta riittää jaettavaksi, vaikka inhimilliset varastoni ehtyisivät. Hän ei ikinä jätä, vaan kykenee luvan saadessaan vieläpä korjaamaan sekä rikkinäiset sydämet että suhteetkin.
.
.
Alkuperäisiin kesäisiin ajatuksiini palaten: Jeesus on se todellinen Valo, jonka loisteessa näen kaiken muunkin totuudenmukaisesti. Hänen lähellään tarkenen omana itsenäni ilman inhimillisiä suojakerroksia, aidon haavoittuvaisena ja kuitenkin turvassa.
Keskittäessäni huomioni Jeesukseen voin levätä kokonaisvaltaisesti, sillä asemani ei perustu jaksamiseeni, vaan Hänen lempeyteensä. Jumala on kaiken kauniin ja hyvän Luoja, joten otan kaiken saamani vastaan lahjana Häneltä ja kohdistan ihailuni ennen kaikkea Häneen.
Niinpä juurikin Jumalani vaikutuspiirissä voin rakastaa ehyesti, elävästi ja ehdoitta. Koska Rakkaus on ikuinen, myös rakkaus on ikuista.
.
.
Arkista armoa 