Uskoontulo on omalta osaltani valinta, jossa annan Jumalalle luvan toimia elämässäni. Mikäli se olisi vain minusta kiinni, en olisi koskaan täysin valmis tulemaan uskoon. Ihmisenä en koskaan ymmärrä kaikkea asiaan liittyvää.
Jumala vetää minua puoleensa monin eri tavoin. Jumala puhuu esimerkiksi sen kautta, mitä luen ja kuulen Raamatusta. Hän käyttää myös toisia ihmisiä tehdessään tuttavuutta kanssani. Lisäksi voin kokea Jumalan puhetta esimerkiksi suoraan ajatuksissani tai unissani sekä Hänen ihmeellisesti suunnittelemansa luonnon kautta. Voin myös itse kutsua Jumalaa osoittamaan itsensä ja vahvistamaan uskoani.
.
.
Oleellisinta ei kuitenkaan ole se, mitä minä koen tai teen, vaan se, mitä Raamatun mukaan Jumala on jo tehnyt valmiiksi: Jeesuksen kuolema ja kuolleista herääminen rakensi sillan Jumalan ja ihmisen välille. Minun osakseni jää ottaa askel sillalle ja kulkea sitä pitkin eteenpäin. Jumalan osalta asia on selvä. Hän tahtoo elää yhteydessä jokaikiseen ihmiseen. Jeesuksen rakentama silta yltää kaikkien mahdollisten esteiden ylitse.
Toisaalta ilman Jeesusta en itse pysty mitenkään löytämään yhteyttä Jumalaan. Alkujaan Jumala loi ihmisen yhteyteensä – Edenissä ensimmäiset ihmiset näkivät ja kuulivat Jumalan läsnäolon konkreettisesti ja saivat Häneltä kaiken tarvitsemansa – mutta yhteys rikkoutui sen seurauksena, että Aadam ja Eeva eivät noudattaneet Jumalan antamia elämän käyttöohjeita. Yhteydessä Jumalaan ihmisillä oli elämä, ja vastaavasti väistämättä rikkoutunutta yhteyttä seuraa ennen pitkää kuolema.
Raamatun mukaan jokainen ihminen on tehnyt, sanonut tai ajatellut jossain vaiheessa elämäänsä asioita, jotka rikkovat Jumalan tahtoa. Nämä väärät asiat, joita myös synniksi kutsutaan, ovat esteenä minun ja Jumalan välillä. Hyvät valinnat eivät hyvitä pahoja; niin kuin ei oikeudessakaan jätetä rikollista tuomitsematta, vaikka hän olisi tehnyt paljon hyvääkin. Jumalan näkökulmasta ei myöskään ole olemassa pieniä ja isoja syntejä, vaan synnin ydin on aina sama: uskon puute ja oman tahdon valitseminen yli Jumalan tahdon.
.
.
Hyvä uutinen on, että Jumala tietää ja huomioi luomansa ihmisen rajallisuuden. Siksi Hän itse järjesti uuden mahdollisuuden lähettämällä Jeesuksen elämään ihmisenä ja silti yhtä aikaa myös yhä Jumalana. Näin Jumala oli jälleen konkreettisesti näkyvässä muodossa maan päällä ja pystyi palauttamaan synnin rikkoman yhteyden. Jeesus kuoli täydellisenä uhrina kaikkien puolesta. Hän otti vastaan rangaistuksen, joka muutoin kuuluu jokaiselle ihmiselle. Koska Jeesuksessa itsessään ei ollut syntiä, Hän palasi takaisin elämään – ja palautti myös minulle oikeuden elää yhteydessä Jumalaan eli olla Hänen lapsensa.
Uskoontulossa on kyse yksinkertaisesti siitä, että valitsen ottaa vastaan Jumalan järjestämän sovinnon ja annan Jeesukselle korkeimman aseman elämässäni. Se on oma päätökseni, jonka voin ilmaista Jumalalle vapaasti rukoillen itse tai yhdessä toisten kanssa. Uskoontulossa minun ja Jumalan välille avautuu yhteys eli läheinen suhde. Sen myötä saan vähitellen tutustua Jumalaan entistä paremmin sekä jakaa koko elämäni Hänen kanssaan.
.
.
Jumala antaa voimaa uskossa elämiseen sekä tahtoo siunata, varjella ja johdattaa minua. Hänen Henkensä voimalla saan kasvaa pala palalta Jeesuksen kaltaiseksi. Uskoontulo ja uskossaolo ei kuitenkaan tee itsestäni eikä olosuhteistani inhimillisesti ajateltuna täydellisiä. Ratkaisevaa on, että pysyn päätöksessäni eli suhteessani Jeesukseen. Jeesus ei jätä minua koskaan, ja kun valitsen päivittäin seurata Häntä, pääsen lopulta Hänen luokseen Taivaaseen.
.
.
Arkista armoa 