.

Raamatusta löytyy yksi jos toinenkin nykynormeihin verrattuna poikkeava ohje. Pohdin erästä niistä kuluneella viikolla ja totesin taas vaihteeksi kirjoittamisen olevan tehokas tapa jäsennellä omiakin ajatuksia.

Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.

Jeesus

Itseoikeutettu ihmiselämän ohjekirjan tuottaja käskee siis olemaan kostamatta tai edes vastustamatta kohdalle osuvia loukkauksia. Kaiken lisäksi toisaalla samaisessa asiayhteydessä Hän kehottaa vieläpä toimimaan niiden parhaaksi, jotka minua vihaavat, kiroavat ja parjaavat.

Inhimillisesti ajateltuna kyseinen – vihamiesten rakastamiseksi otsikoitu – käskykokonaisuus tuntuu vähintäänkin hämmentävältä ja epäreilulta. Miksi välittäisin niistäkin, jotka eivät välitä minusta? Minkä vuoksi minusta ei voisi heijastua sama kovuus, jota saan itsekin osakseni?

.

.

Raamatun itse tarjoaa vastauksen suorana jatkumona alkuperäiselle käskylle:

• Omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tekevät hyvää vain hyötyessään siitä.
• Taivaallinen Isä antaa valonsa ja lämpönsä loistaa sekä hyville että pahoille.
• Taivaallisen Isän lapsilla on täysi syy seurata Hänen esimerkkiään.

Ennen kuin ehdit ihmetellä täyden syyn sisältöä, täsmennän sen olevan lyhyesti ja ytimekkäästi armo. Minä en ansaitse Jumalan silmissä hyväksyttyä asemaani, sillä se – vanhurskautenakin tunnettu ja maailman tavoiteltavin om(in)aisuus – ei perustu olemattomiin onnistumisiini, vaan vajavaiseen uskooni, jonka kohde on ainoa Täydellinen.

.

Asematietoisuus on arvokas avain

Kaikki osakseni koituva hyvä on lahjaa, josta saan nauttia ja kiittää, mutta jota minulla ei ole rahkeita vaatia. Vastaavasti kenkieni koko ei myöskään riitä kullekin loukkaajalle kuuluvan tuomion määrittelemiseen. Jumala toimii kyllä aikanaan oikeudenmukaisen tuomarin tavoin, mutta omat valtuuteni eivät kata kostamista.

Vastapainona totean kuitenkin, että posken kääntämiseen ohjaava käsky ei sisällä neuvoa etsiytyä tilanteeseen, jossa ensimmäinenkään loukkaus tapahtuu. Päinvastoin Raamattu kehottaa yhtäältä pysymään erossa pahasta ja toisaalta elämään jo alunperinkin sovussa kaikkien kanssa.

Yhtä kaikki, toisen posken kääntämisessä on käsittääkseni kyse sekä terveestä nöyryydestä että itsetunnosta: käännän poskeni, koska päätän jättää yrittämättä kiivetä taivaallisen Tuomarin rinnalle – ja samalla päätän myös jättää laskeutumatta loukkaajan esimerkiksi kelpaamattomalle tasolle.

Ymmärrän erinomaisesti, että tämänkään ohjeen noudattaminen ei onnistu omin voimin. Siksi tuonkin asiaan vielä viimeisen ja mielestäni ratkaisevimman näkökulman, joka piirtyi mieleeni pysähtyessäni pohtimaan, mitä tilanteessa todella tapahtuisi.

.

Apu on aina käden ulottuvilla

Kuvitellaan vielä tämän kerran, että oikeaan poskeeni kohdistuisi isku. Luonnollinen reaktioni olisi kääntää kasvoni ja sitä myötä katseeni kohti loukkaajaa. Tällöin loukkaajani saisi todennäköisesti osakseen vähintäänkin vihaisen tuijotukseni. Aivan yhtä todennäköisesti aistisin itse lisää vihaa hänen suunnaltaan.

Niinpä posken kääntämällä käännän myös huomioni pois loukkaajasta – ja kykenen keskittymään siihen, mitä näen oikealla puolellani. Käytännössä siirrän siis huomioni Häneen, joka pysyy aina lähelläni.

Minä pysyn aina lähellä Herraa.
Kun hän on oikealla puolellani,
minä en horju.

Kuningas Daavid

Jumalani ei hylkää minua ikinä, eikä Hän myöskään jätä antamatta minulle apuaan, vaikkakaan Hän ei aina toimisi omien ajatusteni mukaan. Joka tapauksessa voin suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen turvallisin mielin ja luottaa siihen, että Hän toimii turvanani myös fyysisesti.

Pysyessäni lähellä Herraani voin muodossa tai toisessa kohtaamani vihan sijaan heijastaa ympärilleni hyvyyttä, jota itse olen saanut osakseni Häneltä.

Sama pätee myös sinuun, kun valitset luottaa Jeesukseen.

.

.

.

.