Raamatusta löytyy yksi jos toinenkin nykynormeihin verrattuna poikkeava ohje. Pohdin erästä niistä kuluneella viikolla ja totesin taas vaihteeksi kirjoittamisen olevan tehokas tapa jäsennellä omiakin ajatuksia.
Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Inhimillisesti ajateltuna kyseinen – vihamiesten rakastamiseksi otsikoitu – käskykokonaisuus tuntuu vähintäänkin hämmentävältä ja epäreilulta. Miksi välittäisin niistäkin, jotka eivät välitä minusta? Minkä vuoksi minusta ei voisi heijastua sama kovuus, jota saan itsekin osakseni?
Omaa etuaan tavoittelevat ihmiset tekevät hyvää vain hyötyessään siitä.
Taivaallinen Isä antaa valonsa ja lämpönsä loistaa sekä hyville että pahoille.
Taivaallisen Isän lapsilla on täysi syy seurata Hänen esimerkkiään.
Ennen kuin ehdit ihmetellä täyden syyn sisältöä, täsmennän sen olevan lyhyesti ja ytimekkäästi armo. Minä en ansaitse Jumalan silmissä hyväksyttyä asemaani, sillä se – vanhurskautenakin tunnettu ja maailman tavoiteltavin om(in)aisuus – ei perustu olemattomiin onnistumisiini, vaan vajavaiseen uskooni, jonka kohde on ainoa Täydellinen.
Yhtä kaikki, toisen posken kääntämisessä on käsittääkseni kyse sekä terveestä nöyryydestä että itsetunnosta: käännän poskeni, koska päätän jättää yrittämättä kiivetä taivaallisen Tuomarin rinnalle – ja samalla päätän myös jättää laskeutumatta loukkaajan esimerkiksi kelpaamattomalle tasolle.
Ymmärrän erinomaisesti, että tämänkään ohjeen noudattaminen ei onnistu omin voimin. Siksi tuonkin asiaan vielä viimeisen ja mielestäni ratkaisevimman näkökulman, joka piirtyi mieleeni pysähtyessäni pohtimaan, mitä tilanteessa todella tapahtuisi.
.
Apu on aina käden ulottuvilla
Kuvitellaan vielä tämän kerran, että oikeaan poskeeni kohdistuisi isku. Luonnollinen reaktioni olisi kääntää kasvoni ja sitä myötä katseeni kohti loukkaajaa. Tällöin loukkaajani saisi todennäköisesti osakseen vähintäänkin vihaisen tuijotukseni. Aivan yhtä todennäköisesti aistisin itse lisää vihaa hänen suunnaltaan.
Niinpä posken kääntämällä käännän myös huomioni pois loukkaajasta – ja kykenen keskittymään siihen, mitä näen oikealla puolellani. Käytännössä siirrän siis huomioni Häneen, joka pysyy aina lähelläni.
Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.
Yleiseksi esitelty mielipide lienee oman näkemykseni vastainen. Silläkin uhalla, että mädät tomaatit lentelevät, ilmaisen kuitenkin kantani. Miksikö? Ensinnäkin siksi, että Raamatun ilmoitus ei muutu gallupien eikä edes mediamyllytyksen perusteella. Toiseksi sen vuoksi, että Raamattu ei ole pulla, josta voisi poimia vain rusinat. Kolmanneksi, koska tahdon tuoda tähänkin asiaan todellisen armonäkökulman.
Jumala ei luonut ensimmäistä ihmistä homoseksuaaliksi. Päinvastoin, Aadam oli varsin innoissaan Eevasta – ja Jumalan mukaan kaikki luotu oli hyvää eli lähtökohtaisesti oikein toimivaa seksuaalisen identiteetinkin osalta.
Joka tapauksessa Raamatun alkuosan välittämien tietojen perusteella voidaan johdonmukaisesti päätellä, että homous tuli maailmaan syntiinlankeemuksen seurauksena aivan niin kuin kaikki muutkin synnin ilmenemismuodot. Jotta asia ei jäisi epäselväksi, homoseksuaalinen toiminta myös kielletään rautalangasta vääntäen niin ikään Raamatun alkupuolella.
”Mies ei saa maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää.”
3. Moos. 18:22
Mikäli homosuhteissa ongelmallista olisi ainoastaan alistaminen tai muu epätasa-arvo, täytyisi kaiketi hyväksyä myös muun muassa sisarusten – tai vanhempien ja lasten – väliset ”tasa-arvoiset” seksisuhteet. Raamattu ei kiellä samaa sukupuolta olevien ihmisten välistä sitoutuvaa, ei-seksuaalista ystävyyttä, vaan kiellettyä on nimenomaan kaikki muu kuin miehen ja tämän vaimon välinen seksuaalinen toiminta, josta Raamattu käyttää kuvaavaa ilmaisua ”niin kuin naisen kanssa maataan”. Kyseistä ilmaisua ei ole perusteltua tulkita alistavana, sillä samaisen Raamatun mukaan avioliitossa sekä miehen että naisen tulee huolehtia toistensa seksuaalisista tarpeista yhtälaisesti. Sen sijaan miehen ja naisen välisen avioliiton ulkopuolella kaikki seksi on tuomittavaa. Siten suhteeseen sitoutuminen ei poista kielletyn seksuaalisuuden vääryyttä, kuten ei taikinaan lisätty sokerikaan tee kakkakikkarekakusta syötävää…
.
.
Edellä lainatussa Raamatun lakikirjassa todetaankin järjestelmällisesti, että – samoin kuin lukemattomiin muihin Jumalan vääriksi määrittelemiin tekoihin syyllistyneet – myös homoseksuaalisuuden harjoittajat syyllistyvät kuolemanvakavaan syntiin.
”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.”
3. Moos. 20:13
Se, että nyky-yhteiskuntamme ei suosi tappamalla rankaisemista, ei vähennä tämänkään moraalilain painoarvoa. Kyse ei nimittäin ole siitä, mitä ihmiset suosivat. Raamatun mukaan kaiken synnin seuraus on kuolema, ellei tee parannusta ja ota vastaan Jeesuksen tarjoamaa sovitusta. Siksi Raamatun synniksi toteamat asiat onkin syytä ottaa vakavasti, mikäli ylipäänsä tahtoo Raamatun Jumalaan turvautua.
.
Uuden testamentin kanta homouteen
Jatkona edellä lainatulle Vanhalle testamentille myös Uusi testamentti on täysin samalla linjalla homoseksuaalisten tekojen hyväksymättömyydestä. Jumalan Raamatussa ilmaisema moraalilaki – sen homouteen liittyvä osa mukaan lukien – ei ole sidoksissa aikakausiiin, kulttuureihin tai muihin vastaaviin muuttuviin tekijöihin, vaikka niin kuuluukin väitettävän. Seuraavat jaekatkelmat eivät myöskään jätää tilaa homouteen viittaavien termien määrittelystä kiistelemiselle, sillä asia ilmaistaan varsin yksiselitteisesti: Myös Uuden testamentin mukaan homoseksi on syntiä.
”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.”
1. Kor. 6:9–10
”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.”
Room. 1:25-27
Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta, että kyseiset tekstikatkelmat eivät ole Jeesuksen sanoja, vaan Paavalin käsialaa. Toteamus ei kuitenkaan vähennä tekstien painoarvoa, sillä Raamatun sanoma muodostaa yhtenäisen ilmoituksen. Niinpä se, että Jeesus itse ei erikseen nimennyt homoseksiä tai kaikkia muita mahdollisia yksittäisiä syntejä, ei muuta lopputulosta. Jeesus ei puhunut myöskään esimerkiksi kannibalismista, mutta siitä ei voine päätellä, että Jeesus hyväksyisi ihmissyönnin.
Kokonaiskuvan käsittämisen vuoksi on oleellista huomata, että Ensimmäisen korinttilaiskirjeen katkelmassa mainitaan homoseksuaalisen toiminnan ohella useita muita aivan yhtä vääriä asioita, jotka vastaavasti estävät ihmistä pääsemästä Jumalan valtakuntaan. Toisaalta juuri samoin Raamatun mukaan Jumalan anteeksianto on tarjolla yhtälailla niin homoseksuaalille kuin epäjumalanpalvojalle, ahneelle ja niin edelleen. Kaiken lisäksi – sekä vieläpä samaisessa alkuperäisessä asiayhteydessä – Jumala lupaa myös antaa voimaa lajistaan riippumattoman synnin voittamiseen jokaiselle, joka uskoo Jeesukseen.
”Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.”
1. Kor. 6:11
”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!”
2. Kor. 5:17
.
.
Yhteenvetona totean, että riippumatta siitä, mitä muuta asiasta huhutaan, Raamattu on varsin selväsanainen: Jumala ei luonut ihmisiä alkujaan homoiksi, ja homoseksuaalisuuden toteuttaminen on selkeä synti – josta Jeesus pystyy puhdistamaan jokaisen niin tahtovan.
.
Epäreilut lähtökohdat?
Yhtä kaikki, tiedostan, että ihmisellä voi olla syntymästään saakka suurempi taipumus homoseksuaalisuuteen – samalla tavalla, kuin jotkut ihmiset ovat syntyneet taipuisiksi väkivaltaan tai muihin synteihin. Esimerkiksi testosteronin,estrogeenin ja muiden hormonien yksilölliset määrät vaikuttavat seksuaalisuuteen.
Kyse ei silti ole siitä, millaiseksi Jumala on alunperin suunnitellut ja luonut, vaan siitä, millaiseksi synti on vääristänyt perimämme. On siis totta, että synnit – samoin kuin monet sairaudet – kulkevat osittain geeneissä. Tästä huolimatta niiden puhkeaminen ja paheneminen riippuvat myös omista valinnoista sekä ympäristöstä.
Omien havaintojeni perusteella homouteen altistavia ympäristön vaikutuksia voivat olla:
vanhempien epätasapainoiset sukupuoliroolit: esimerkiksi hallitseva äiti ja passiivinen isä
vajaaksi jäänyt tuki oman yksilöllisen naiseksi/mieheksi kasvun aikana
pettymykset ihmissuhteissa: ”kaikki miehet/naiset on sikoja…”
vaikeudet tunteiden käsittelyssä ja ilmaisussa
tunteellinen riippuvuus samaa sukupuolta olevista henkilöistä
vallitseva yhteiskunnallinen tila, jossa seksuaalisuutta ja sen sovellettavuutta korostetaan.
Näin ollen sekä perimä, kasvatus että ympäristö vaikuttavat kukin omalta osaltaan. Silti taipumus johonkin tiettyyn syntiin ei oikeuta sitä, että ihminen valitsee synnin antamalla periksi syntisille haluilleen. Ei liene oikein, että syystä tai toisesta vihaan ja väkivaltaan keskimääräistä alttiimpi ihminen toimii taipumuksensa mukaan. Sama pätee homoseksuaalisuuteen.
.
Samalta viivalta
Raamatun mukaan ihmiset päätyvät siis harjoittamaan homoseksuaalisuutta lähtökohtaisesti koko ihmiskuntaa turmelevan synnin tähden ja viime kädessä omien valintojensa vuoksi. Tämä tulee esiin lukiessa edellä viittaamaani Roomalaiskirjeen katkelmaa entistä laajemmassa kontekstissa.
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.
He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.
Room. 1:21–28
Samoin kuin kaikessa muussakin synnissä, homoseksuaalisuuden harjoittamisessakin on pohjimmiltaan kyse Jumalan ja Raamatun auktoriteettiaseman unohtamisesta, sekulaarin propagandan nielemisestä sekä ihmisjärjen nostamisesta Jumalan asemaan. Noihin kaikkiin kolmeen meillä jokaisella onkin ihmisenä yhtälainen taipumus.
.
.
Niinpä, vaikka homous toimintana onkin väärin, homoseksuaaleiksi kokevien ihmisten paheksuminen vie tilanteen ojasta allikkoon. Meidän tehtävämme ei ole tuomita ihmisiä ihmisinä. Edes Jeesus ei suhtautunut syntisiin armottomasti, vaan haastoi sen sijaan kivittämisestä haaveilleet arvioimaan omaa tilaansa. Syntiin kiinni jääneelle mutta armoa kaipaavalle Hänen kommentinsa kuului ja kuuluu: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”
.
Toimintasuunnitelma
Aktiivinen homoseksuaalinen toiminta on asia, joka Jeesuksen seuraajaan tulee tunnustaa ja josta tarvitsee tehdä parannus, ellei tahdo jatkaa synnissä elämistä. Homoseksuaalisten ajatusten osalta pätee sama kuin muidenkin väärien seksuaalisten ajatusten: himoiten katsominen on yhtä väärin kuin himon mukaan toimiminen.
Toisaalta on elintärkeää muistaa, että kiusaus itsessään ei ole synti. Jeesuskin koki kiusauksia täydellisyydestään huolimatta. Ratkaisevaa on se, ettei anna periksi kiusaukselle – ja sitä myötä omalle lihalleen sekä viholliselle. Raamatusta löytyy tehokas malli kiusausten voittamiseen:
Vastaa viholliselle Raamatulla, kuten Jeesus teki. Edellä läpikäydyt ja monet muut jakeet tuovat totuuden nykyvalheisiin. Totuus voi tuntua kovalta, mutta se myös vapauttaa. Jos tahtoo pyrkiä elämään Jumalaa silmissä oikein, on parasta uskoa Raamattua enemmän kuin mitään muuta. Kun usko on veturina, tunteet ja halut seuraavat sitä eikä päinvastoin.
Pakene paikalta, kuten Joosef teki. Jos siis jokin tilanne (esimerkiksi kaveriporukka, leffat tai somesisältö) aiheuttaa kiusauksia tekojen tai ajatusten tasolla, on viisasta poistua paikalta ja tehdä jotain muuta rakentavaa.
Tee tietoisesti hyviä valintoja. Synnistä kieltäytyminen ja oikein toiminen saavat aikaan hyvän kierteen. Toisaalta syyllisyyteen jääminen altistaa uusille haasteille.
Elä lähellä Jeesusta ja uudistu päivittäin. Pahalle ei jää paljoa tilaa, kun täyttää mielen, arjen sekä koko elämän hyvällä: Raamatulla, seurakuntayhteydellä, rukouksella ja muulla kestävää hyvinvointia rakentavalla.
Rukoile varjelusta ja apua. Jumala ymmärtää vaikeuksiamme ja tahtoo antaa yliluonnollisen apunsa. Tässä ajassa meistä kenestäkään ei tule inhimillisesti määriteltynä täydellistä, sillä synnin vaikutukset ulottuvat Taivaan rajalle saakka. Synnissä eläminen ja syntiin lankeaminen ovat kuitenkin perustavanlaatuisesti toisistaan eroavia tilanteita. Ratkaisevaa on pyrkimys: synnissä elävä pitää syntiään hyväksyttävänä ja pyrkii puolustamaan sitä, kun taas lankeamuksensa tunnustava pyytää Jumalaa puhdistamaan ja muokkaamaan itsestään enemmän Hänen kaltaisensa. Valitse siis olla riippuvainen Jumalan avusta.
Luota Jumalan uskollisuuteen. Jumala ei vaadi keneltäkään kohtuuttomia, vaan Hän mahdollistaa kiusausten kestämisen. Voit ilmentää luottamustasi Jumalaan esimerkiksi lukemalla Hänen Sanaansa ja pyytämällä itse Jumalaa ohjaamaan ymmärrystäsi. Näin myös uskosi vahvistuu.
Kohtasin hiljattain henkilön lohduttomassa tilanteessa. En voinut sanoa hänelle paljoa, vaikka näinkin kysymysmerkit hänen silmissään. Ajatukseni jäivät omikseni. Siksi puran ne nyt näin kirjoittaen.
.
Miksi ihmiset kuolevat?
Lyhyesti ja yksioikoisesti siksi, että synnin seuraus on kuolema. Ensimmäisten ihmisten Eedenissä kuulemat kehotukset paljastavat kaiken.
Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.
Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.
Paratiisissa käytetyt puheenvuorot ovat ilmeisen ristiriitaisia sisällöltään. Jälkimmäinen niistä onkin yksi maailman historian ensimmäisiä puolitotuuksia – eli täysvalhe.
Vihollinen on valehtelija sekä varas, joka on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Siksi hänen toimintansa tähtää aina Jumalan vääristelemiseen sekä Hänen kuvansa perikatoon. Käytännössä kuolemaan johtava tapahtumaketju käynnistyi juuri silloin, kun ensimmäiset ihmiset valitsivat tarttua vihollisen valheelliseen tarjoukseen sekä sivuuttaa Luojansa antaman ainoan kiellon.
Oikea ongelma on mielestäni kuitenkin se, että uskomme edelleen vihollisen valheen: ”Ei, ette te kuole.” Sen vuoksi ajattelemme aavistuksen kärjistetysti, että lähtökohtaisesti kaikkien kuuluu saada elää sata vuotta terveenä.
Todellisuudessa Jumalan näkökulmasta kenen tahansa syntisen – siis kenen tahansa ihmisen: nuoren tai vanhan – elämä on aina armoa.
Miksi Jumala käski israelilaisten tappaa toisia kansoja?
Vanhassa testamentissa – eli ennen kuin Jeesus tuli maailmaan – sovitus saatiin uhraamalla virheettömiä eläimiä. Tuolloin oli voimassa yhä pätevä jumalallinen laki: aina, jos ei ole sovitusta, synnistä seuraa rangaistus ennemmin tai myöhemmin ja tavalla tai toisella.
Raamatun mukaan eräässä historian vaiheessa Israelin kansa sai tehtäväkseen toteuttaa rangaistuksen pitkään jatkuneista synneistä, joihin olivat syyllistyneet tietyt kansat, kuten anakilaiset ja amorilaiset, esimerkiksi uhraamalla lapsiaan epäjumalille.
Jokainen ihminen saa päättää itse, miten suhtautuu syntiin ja Jumalaan. Vihollisen on siten oltava olemassa, jotta ihmiselle jää mahdollisuus tehdä todellinen valinta.
Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumalan tahto on, että kukaan ei kuolisi, vaan kaikki pelastuisivat. Räikeimmillään tämä ilmenee siten, että jopa Israelin – Jumalan käskystä – valloittamista kansoista pelastuivat ne, jotka kääntyivät Jumalan puoleen.
Uskon, että Raamatun lupaukset pätevät edelleen. Niinpä aivan jokaiselle onkin yhä tarjolla Jumalan armolahjana iankaikkinen elämä Jeesuksessa.
Aasialainen tuttavani avautui minulle aivan hiljattain. Hän totesi, että arvostaa omistamaani rauhaa ja haaveilee voivansa elää samanlaisessa uskossa kuin minä.
Ateistinen kotikasvatus
sekä – länsimaisesta jälkikristillisyydestä kovin poikkeava – sikäläinen
yhteiskunta ovat kuitenkin muovanneet tuttavani maailmankuvan niin läpikotaisin,
että hänen näkökulmastaan kristinusko tuntuu vielä liian vaikealta.
Hänen on
vaikeaa sisäistää anteeksi antamista – saamisesta puhumattakaan. Hänen on myös
vaikeaa kuvitella, että Jumala ei rankaisisi häntä jokaisesta haparoivasta
uskonaskeleestaan. Hänen on ylipäänsä vaikeaa nähdä itsensä ihmisenä, jonka Jumala
hyväksyisi.
Tuttavani
surulliset sanat saivat minut hetkeksi sanattomaksi.
Itse koen
kristinuskon lähtökohtaisesti maailman helpoimpana maailmankatsomuksena. Eihän
minun tarvitse tehdä mitään kelvatakseni Jumalalle, sillä Hän on tehnyt kaiken
valmiiksi.
Hän on luonut ympärilleni mahtavan maailman. Hän on pelastanut minut kuin supersankari rakkaansa hukkuvasta laivasta. Hän on käsikirjoittanut elämääni mahdollisuuksia tehdä hyvää ja Hän antaa vieläpä kaikenkattavan varustuksen suunnitelmiensa toteuttamiseen. Minun osuudekseni jää vain ja ainoastaan ottaa vastaan usko, jolla hyväksyn Hänet ja Hänen tekonsa.
Ja ei, minä
en ole poikkeus, vaan sama pätee kenen tahansa kohdalla. Siksi vastasinkin
tuttavalleni:
– – I cannot take any credit for the peace I have. It’s completely a gift from Jesus. He is the only one who was able to be the kind of person God wants. All of us are wrong before Him, and that’s why nobody can do it by themselves. Yet, He can supernaturally help anybody who lets Him to their life.
I mean, I have peace only because I know that God has forgiven me for every situation in which I have failed, and He continues to do so as I still fail. It’s also only because of His grace that I can forgive others. – –
Ristillä perusteltu armo onkin ylivoimaisesti paras vientituote, minkä mikään kansa kuvitella saattaa – joskin joka paikassa sille riittää tilausta myös tuontipuolella.
Olen pohdiskellut taas viime aikoina sitä, mihin minun viitekehyksessäni ajatus ihmisarvosta pohjautuu. Mieleeni muotoutui visuaalisestikin jokseenkin toimiva toteamus, joka tiivistyy näin:
Arvo on armon peilikuva – ja myös päinvastoin.
Ennen kun kuitenkaan avaan ajatustani, asiaa lienee syytä lähestyä toisestakin suunnasta: miten mielikuva hyödykkeiden arvosta muotoutuu?
Varsin amatöörinä päädyn toteamaan, että arvoon vaikuttaa
kaksi ratkaisevaa seikkaa. Ne ovat valmistaja sekä toteutunut hinta. Toisin
sanoen tuotetta pidetään arvokkaana, kun sen valmistajakin on arvostettu, ja
kun tiedetään, että joku on jo ollut valmis maksamaan siitä sievoisen summan
vakaata valuuttaa.
Entä suorituskyky? Eikö sekin vaikuta hyödykkeen arvoon? Teoriassa kyllä, mutta todellisuudessa sitä on vaikeaa ennakoida täysin varmasti tai varsinkaan pitävästi. Jälkeenpäin havaittuna heikkokaan suorituskyky ei nimittäin kevennä valmiiksi maksettua summaa (ellei sitten kauppaan ole kytketty palautusoikeutta).
Vertaustani voinee pitää tarkoitushakuisena. Siitä huolimatta se perustuu käytännölliseen totuuteen – ja kyllä, toimii juurikin samoin myös ihmisarvon osalta.
.
Arvoni ei perustu suoriutumiseen, vaan sen määrittelee sekä valmistaja että toteutunut hinta. Minun valmistajani on Luoja. Maailmankaikkeuden hallitsijana Häntä on syytä pitää määrittelemättömän suuressa arvossa. Lisäksi minusta on maksettu kautta aikojen korkein mahdollinen lunnashinta, eli Jumalan ainoan Pojan henki ja elämä – joka sellaisenaan sattuu vieläpä olemaan ainoa täydellinen suoritus.
Toimisin suorastaan järjenvastaisesti, mikäli vaihtaisin arvoni
perustaksi hetkittäiset onnistumiseni tai inhimilliset ominaisuuteni. Niiden
kurssit ovat alati ailahtelevia – ja ne heittelehtisivät kahta kauheammin,
mikäli niiden varassa riippuisi käsitykseni arvostani sekä sitä seuraavasta
hyväksynnästä.
Väitän, että sama voisi päteä sinuunkin. Jumalan luomana niin sinun kuin jokaikisen ihmisen asema on yhtä äärettömän arvokas. Vastaavasti mainitsemani mittaamattoman korkea hinta pätee aivan jokaisesta Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen hyväksyvästä ihmisestä.
Niinpä ihmisarvonkin osalta kyse on yhtäältä ehdottoman epämuodikkaasta totuudesta ja toisaalta sitäkin epämuodikkaammasta valinnasta: Luojan kiistäminen ei vähennä luodun todellista arvoa, mutta lunnashinnan hyväksyminen on siitä hyötymisen edellytys.
Valinnan paikka koittaa silloinkin, kun tunne- tai ajatustasolla nousee tarjolle vaihtoehtoisia määritelmiä. ”Olen arvokas, koska osaan, olen tai omistan sitä ja tätä. / Olen arvoton, koska en osaa, ole tai omista sitä, tätä ja tuota.”
Arvottavat ajatukset ovat väristään ja lähteestään riippumatta valheita. Siksi tahdon valita uskoa ainoastaan Totuuteen. Ja siksi armo on arvoni perusta.
Löysin syvältä arkistojen kätköistä runojani. Yksi runoista kuvaa varsin osuvasti arkista armoa minun elämässäni. Tahdon jakaa sen kanssasi, vaikka et voikaan samaistua runon sinään. Ehkäpä kuitenkin runon minä voisit olla myös sinä.
Olipa kerran kolme keskustelua, jotka kävin etelän auringon
alta kylmään kotikaupunkiini muuttaneen ystäväni kanssa joskus
peruskouluikäisenä.
– Sinula on hieno paita. – Mmm… Löysin sen kirpparilta parilla eurolla. – Minä ei kysy, missä sinä ostat se.
– Miten sinun koe mene? – Sain siitä ysipuolen. – Se on hyvä numeero. – Niin, mut mä tein ihan typeriä virheitä, enkä muistanut ees sitä, mitä kerrattiin yhessä just ennen koetta. – Okei. (Katsoo hiljaa omaa koepaperiaan.)
– Sinula on hiukset hienosti. – Mun mielestä nää on aivan kamalan likaiset ja muutenkin huonosti. – Sano: ”Kiitos.” – Kiitos, mutta kato nyt, miten… – Sano: ”Kiitos – ja piste!”
Selittelemätön kiitos osoittautui aivan käsittämättömän vaikeaksi
vastaukseksi kehuihin. Välillä takerteluni johtui siitä, että suhtauduin
vähättelevästi itseeni ja tekemisiini. Toisinaan taas olin pohjimmiltani
tyytyväinen kommentin kohteena olevaan asiaan, mutta kehun hyväksyminen tuntui jotenkin
oudon omahyväiseltä.
Sain kuulla samaisen kiittämiskäskyn sittemmin kymmeniä kertoja mitä erilaisimmissa asiayhteyksissä. Ystäväni ehti oppia puhumaan sujuvaa suomea ennen kuin minä sisäistin oman läksyni.
Nykykäsitykseni mukaan kehuihinkin saa suhtautua armona.
Ansaitsemisen sijaan ne voi vain ottaa vastaan – riippumatta siitä, arvioisiko
itse kehun kohteeksi päätyneen ominaisuutensa tai suorituksensa juuri
kyseisillä sanoilla.
Niin, myönteisen huomion voi ottaa vastaan, vaikkei olekaan täydellinen. Kivasta kommentista ilahtuminen ei johda automaattisesti ylpistymiseen, siis sen ainoan Täydellisen varpaille astumiseen. Päinvastoin: kehuista kiittämisen voi liittää mielessään lausutuksi kiitokseksi Hänelle, jolta kaikki hyvä on pohjimmiltaan peräisin.
Kehut voi myös oppia nielemään mukisematta, vaikka olisikin suomalainen. Sitä ei tosin käy kieltäminen, etteikö kaino kulttuurimme vaikeuttaisi kehuihin suhtautumista. Päädyin nimittäin hiljattain siteeraamaan ystäväni vuosientakaista viisautta – hänelle itselleen.
Blogini nimi voidaan aivan tarkoituksenmukaisesti tulkita myös niinpäin, että armo on kotoisin arkista. Siis siitä suuresta laivasta, jonka Nooa perheineen rakensi.
Perusteluna sille, miksi arkki risteilee mielessäni, kerrottakoon, että luin hiljattain huikean kirjan kiinan kirjoitusmerkeistä. Kiinaksi laivaa tarkoittava kirjoitusmerkki koostuu kolmesta osasta, jotka ovat numero kahdeksan,suu/ihminen ja vene. Asian voinee selittää monin tavoin, mutta itse pidän seuraavia yksityiskohtia merkittävinä:
Kiina kirjoitusmerkkeineen on yksi vanhimmista tunnetuista kielistä.
Raamattu toteaa, että arkkiin nousi Nooa ja Nooan vaimo sekä heidän kolme poikaansa, jolla kullakin oli yksi vaimo, eli yhteensä kahdeksan ihmistä.
Nooan aikainen tulva oli Raamatun mukaan maailmanlaajuinen, joten se päätyi väistämättä koko ihmiskunnan muistiin.
Minun ajatuksissani nuo edellä luettelemani yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden, joka omalta pieneltä osaltaan tukee Raamatun sanoman luotettavuutta.
Joka tapauksessa uskon myös, että armoon eli ansaitsemattomaan rakkauteen suhtautumisella on aivan yhtä kauaskantoiset seuraukset kuin Nooan arkilla aikoinaan. Armo on pelastavaa – mutta toimii vain vastaanotettuna.
Armo ei kidnappaa ketään vaikutuspiiriinsä. Ei Nooakaan pyydystänyt asukkaita arkkiinsa. Sekä ihmiset että eläimet kävelivät (tai matelivat tai mönkivät tai mätkähtivät) sisään avoimesta ovesta. He ja ne siis valitsivat itse omaehtoisesti seurata tavalla tai toisella kokemaansa kehotusta nousta arkkiin.
Ulkopuolelle jäi jokainen, joka ei uskonut Nooan sanoja tulevasta tulvasta, ja ymmärrettävästi tulvalta pelastui vain arkin sisäpuolella. Siksi suhtautumisella oli väliä.
Vastaavasti Raamatun runsaasti mainitsema armo edellyttää “arkkiin astumista ja siellä pysymistä” eli aktiivista ja kestävää uskoa. Armo on tarjolla Jeesuksen vuoksi, joten armon arkkiin pääsee aivan jokainen yksinkertaisesti uskomalla Jeesukseen.
Aiheesta saisi halutessaan satasivuisen saarnan. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan tyydyn toteamaan: Tahdon saada arkista armoa. Siksi uskon Jeesukseen.
Arkista armoa 